Kateus

Tämä sana on askarruttanut mua jo pitkään. Ajattelin nyt lähteä purkaamaan tätä sanaa koskevia ajatuksia päästäni.

Juttelin vähän aikaa sitten erään esimiehen kanssa aiheesta, ei mitenkään syvällisesti, vaan ihan pintaraapaisuna. Tuli sanoneeksi että täällä meidänkin työpaikalla esiintyy kateutta. Hän vastasi siihen että, siellä missä kateutta niin myös epäoikeudenmukaisuutta. Tähän reagoin! Huomasin miten helppoa on kääntää asioita toisinpäin. Onhan se totta että nämä kaksi asiaa , kateus ja epäoikeudenmukaisuus, usein liittyvät toisiinsa. Mutta ne ovat silti kaksi eri asiaa. Epäoikeudenmukaisuuden ei välttämättä tarvitse nostaa kateuden pintaan ja kateutta voi esiintyä ilman epäoikeudenmukaisuuttakin. Tämä olisi tärkeä ymmärtää, muuten tehdään nopeasti vääriä johtopäätöksiä ja lähestytään tilanteita väärästä suunnasta.

Jos kateuden halutaan nostaa pöydälle, esim. työyhteisössä, niin on syytä edetä varovasti. Kannattaa ensin selvittää että onko kyseessä,

1. kateutta ilman epäoikeudenmukaisuutta - ongelmana kateus

2. kateutta missä koetaan epäoikeudenmukaisuutta - ongelmana koettu epäoikeudenmukaisuus

3. kateutta missä oikeasti esiintyy epäoikeudenmukaisuutta - ongelmana epäoikeudenmukaisuus

Kun lähtee selvittämään, pitää muistaa kuunnella kaikkia osapuolia!

Minua kiinnostaa erityisesti ensimmäinen vaihtoehto. Tässä jutussa ajattelin pysyä siinä. Kerron ensi alkuun mitä tarkoitan kateudella ilman epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon mutta huomatkaa että peilaan ne todellista taustaa vasten.

Kateutta toisen omaisuudesta

Olemme kateellisia naapurille, jolla on uusi auto, vene, moottoripyörä...Tai yksinkertaisesti kateus toisen varallisuudesta.

Kateutta toisen ominaisuuksista

Olemme kateellisia ystävälle taikka työkaverille, jolla on hyvä kielipää tai muuten vaan tietää paljon asioita, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, joka muistaa kuulemansa vitsit ja osaa kertoa niitä eteenpäin, joka on aina iloinen ja positiivinen, joka on puoleensa vetäävä ulkonäönsä puolesta, joka on taitava omassa työssään tai harrastuksissaan, joka on rohkea ja uskaltaa edetä uratikkaita pitkin, joka on aikaansaava, joka yleisesti ottaen vaan pätee, joka on terve ja hyvinvoiva...

Kateutta toisen saamasta huomiosta

Olemme kateellisia henkilölle, joka tarvitsee erityistä tukea tai ohjausta koulussa tai työpaikalla, joka osaa käyttäytyä niin että saa huomion itseensä ilman että polkee muita, josta pidetään henkilökohtaisten ominaisuuksien ansiosta...

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin mutta te saatte, hyvät lukijat, itse tehdä sitä. Se voi olla ihan hauskaakin miettiä mihin ryhmään kuuluu tuo kolleegoiden kesken esiintyvää kateus. Hauskuus loppuu tasan tarkkaan siihen kun annetaan kateuden määrätä mitä tehdään ja mitä ei. Kun ei haluta selvittää millaisesta katudesta on kyse. Tai vielä pahemmin, kun ajetaan omia etuja hyödyntämällä kateudesta syntynyttä tilannetta.

Kun huomaa olevansa tekemisissä ihmisen kanssa joka potee ykkösluokan kateellisuutta, kannattaa ottaa asian käsittelyyn välittömästi ja tehdä selväksi ettei sellainen sovi. Minä tein sen virheen omassa työssäni, että yritin kantaa vastuuta omista teoistani niin että lähdin kyseenalaistamaan niitä vaikka tiesin tehneeni oikein. Taitava manipuloija sai itsevarmuuteni horjumaan. Kerta toisensa jälkeen kävin läpi valintojani löytämättä kohtaa missä olisin voinut menetellä toisin. Tai tietysti olisin voinut, onhan aina vaihtoehtoja olemassa, mutta hyvällä omatunnolla en olisi voinut missään kohtaa menetellä eri tavalla. Paradoksaalisinta siinä minun tilanteessa oli se että ympäristöstä tuli paljon kehuja minun ajatuksista, menetelmistä, periaatteista, työskentelytavoista jne.

On monesti sanottu että ne ihmiset jotka tahtovat toisille hyvää, ovat ne jotka suuremmalla todennäköisyydellä törmäävät seinään ennemmin tai myöhemmin. Tämä on niin totta! Tunsin jo oma hengitykseni kun se heijastui takaisin seinästä. Vielä siinäkin tilanteessa asetin toisten edut omaani edellä. Sellain olen! Kuin ihmeen kaupalla, selvisin ilman törmäystä. Kun aloin taas saamaan elämästäni otetta, tajusin että olisin pitänyt olla rehellinen vuosia sitten, kun kolleega esitti kiperän kysymyksen. Vastasin Ei vaikka olisin pitänyt vastata Kyllä. Taas kannoin toisen puolesta vastuuta!

Vastoinkäymiset kuuluvat luonnollisena osana elämään. Joskus, ja vissin aika useinkin, niistä seuraa loppupeleissä hyvää. Ja virheistähän oppii! Tästä lähtien minä vastaan aina rehellisesti kysymykseen kuin kysymykseen.

Päätteeksi muistelen hetkeä jolloin oli pakko soittaa hyvälle ystävälle purkaakseni. Muuten olisin räjähtänyt tilanteessa, mikä varmasti sekin olisi ollut kuulemisen arvosta. Itkin ja huusin puhelimessa kun yritin selitää ystävälle etten tajua miten joku voi olla kateelliinen ihmiselle jolla ei ole lämmintä vettä, ei vessaa, ei pesukonetta...jolla on rämä auto ja velka ilman vastinetta.

Miten se voi olla mahdollista!?   Se on mahdollista!  Se on mahdollista, sillä kyseessä on ykkösluokan kateus.