Kirjoitin aikaisemmin kateudesta. Siitä on hyvin lyhyt askel mustasukkaisuuteen, syy miksi ne usein sekoittuvat. Ajattelin tällä kertaa ottaa tämän sanan syyniin. Ja kuten edellisessä kirjoituksessa, lähestyn aihetta omien kokemuksien kautta.

Mustasukkaisuuden tunnistaa monesta asiasta ja on myös melko yleinen ilmiö. Lievänä ja hallittuna, siitä ei juurikaan ole haittaa mutta voimakkaana ja hallitsemattomana, se voi saada aikaan rumaa jälkeä.

Klassiset tilanteet, missä pengotaan toistensa puhelimia, rajoitetaan toistensa liikkumista tai valvotaan jatkuvilla soittoilla ovat hyvin tunnistettavissa ja näitä löytyykin sitten pilvin pimein. Paitsi että kerran jouduin melko omituiseen väliasemaan, mistä sain todistaa vähän rajumman luokan mustasukkaisuutta, minulta puuttuu lähes kokonaan omia kokemuksia perhemustasukkaisuudesta. Kodin ulkopuolisesta mustasukkaisuudesta olen sen sijaan saanut enemmän kuin tarpeeksi.

Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä sellaiseen mustasukkaisuuteen minkä haluan kutsua hillityksi mustasukkaisuudeksi. Kyseessä on silloin henkilö joka tiedostaa olevansa mustasukkainen ja on siitä hyvin vaivautunut. Itse tunne vaivaa ja sitten vielä sen koko asian peittäminen vaivaa. Veikkaan että suurin osa meistä on joskus kokenut tätä. En ole kuitenkaan koskaan kuullut kenenkään puhuvan tästä, puhumattakaan siitä että olisi tilanteessa myöntänyt olevansa mustasukkainen. Ja hyvin luonnollista onkin, koska koko asia hävettää suunnattomasti.

Tyypillistä tälle mustasukkaisuudelle on sen peittämisen tarve. Esim. järjestämällä asiat niin ettei mustasukkaisuuden tunne herää. Jos on jo keskellä tilannetta, tulee kiire keksiä jotakin pätevältä kuulostavaa selitystä siihen, miksi haluaa asiat olevan tietyllä tavalla. Jos osaa ennakoida, niin silloin kekseliäisyydellä ei tunnu olevan mitään rajoja kun lähdetään kehittämään omaan kuvioon sopivia systeemejä. Ja mustasukkainen henkilö pyrkii todellakin ennakoimaan! Hyvällä esityöllä pystyy välttämään mustasukkaisuuden puhkeamisen ja silloin kaikki näyttää sujuvan erinomaisen hienosti ja uskottavasti.

Aina ei järjestäminen kuitenkaan onnistu. Tilanne todellisuudesta todisti tämän. Joskus joutuu hyväksymään tilanteita, mitkä herättävät sen kivuliaan mustasukkaisuuden. Kun kipu käy sietämättömäksi ja päätät yrittää muuttaa tilanteen, otat jo isoja riskejä. Pienestäkin virheestä saatat paljastua. Yrität kuitenkin. Ja jos et ensimmäisellä yrityksellä onnistu, yrität uudelleen..ja uudelleen...ja uudelleen...kuten lopulta käy kuten pelkäsit. Paljastut! Ehkä luotit sittenkin liikaa apumiehiin!

On mielenkiintoista, ja myös surullista, nähdä mihin suuntaan ihminen lähtee, kun kipu on riittävän kovaa. Miten hän surutta alkaa sepittää ja levittää tarinoita ja valheita. Peittää oman heikkoutensa osoittamalla sormella toista ihmistä. Eikä siinä mene kauan aikaa kun huulilla on sana "epäoikeudenmukaisuus". Erittäin tehokas ja toimiva sana tänä päivänä. Saa kaikkien korvat hörölle...muotisana...kuten tasavertaisuus tai me too...ihan hyviä asioita sinäänsä mutta myös väärinkäytettyjä.

Mustasukkaisen henkilön kanssa on aivan turhaa väitellä. Tämä väittelee vastaan hamaan tappiin asti. On yhtä turhaa esittää todisteita tai kertoa totuuksia. Mikään ei mene perille. Jos mustasukkaisuus on jo ehtinyt johtaa johonkin laajempaan, on ihan turhaa lähteä selvittämään mitä on tapahtunut. Mustasukkaisella riittää loputtomiin selityksiä, väitteitä ja syitä omaan käyttäytymiseen. Hetken päästä huomaat itse olevasi se syyllinen. Huomaat miten asiat yhtäkkiä kääntyvätkin sinua vastaan. Kaikki se hyvä, mitä olet halunnut toisille antaa, jotta heillä olisi hyvää olla, onkin epäoikeudenmukaista. Ai miten käytännöllinen onkin tällainen boosterisana! Sillä saa huomion pois omista pimeistä ajatuksista. Tähän mustasukkainen nimenomaan pyrkii. Huvittavinta, jos nyt tällaisesta tilanteesta voi löytää jotakin huvittavaa, on se, kun mustasukkainen on kävellyt ympyrää niin kauan että lopulta lyö itsensä takaraivoon. On väitellyt niin paljon, ettei enää itsekään muistaa mitä on tullut sanoneeksi, joten alkaa väitellä itseään vastaan. Ellei aikaisemmin, niin viimeistään tässä vaiheessa pitää huomata että vastassa on mustasukkaisuus, eikä silloin järjellä, totuudella tai todisteilla ole mitään asiaa kehään.

Tähän taidan jättää mustasukkaisuuden. Se ei kuitenkaan jätä meitä! Mustasukkaisena voit valita kahden välillä, joko opit hillitsemään itseäsi tai jatkat ympäristösi myrkyttämisen.  Omasta puolesta olen iloinen siitä, etten antanut periksi, vaan jatkoin suunniteltua tietä pitkin. Omatuntoni ei antanut vaihtoehtoja.

Paljon aikaa on jo kulunut siitä kuin aloitin tämän jutun kirjoittamisen. Tällä hetkellä saamme erittäin karulla ja ikävällä tavalla kokea miten käy, kun tilanteen korjaaminen ei kiinnostanut ketään. Kupla suorastaan räjähti silmille ja täysin syyttömiä saivat kärsiä. Lopputulos tulee olemaan vähintään ikävä, ellei katastrofaaliinen. Aika näyttää!